Lapsetkin ovat jo sen ikäisiä, että Suomi-kokemuksen muistaa vielä aikuisena; hyvässä ja pahassa. Nyt meillä on elämänmittainen kokemus muutosta ja rohkeus kohdata vaikeitakin asioita ja toivottavasti viisautta tehdä ensi kerralla paremmin. Muuttaminen kannattaa aina.
Islannissa on viimein herätty sellaiseen tilastotodellisuuteen, että saaren populaatiosta 15.6% on ulkomaalaisia. Vuoden 2022 toisella vuosineljänneksellä nettomaahanmuutto on korkeampaa kuin koskaan aiemmin. Rohkeimmat ennakoivat, että Islantiin syntyisi pelkästään neljän seuraavan vuoden aikana 15000 uutta työpaikkaa, joita täyttämään tarvittaisiin entistä enemmän ulkomaalaisia.
Hipit! Nyt se on kesä virallisesti loppu Islannissakin ja peruskoulut alkoivat tänään kaikkialla täällä saarella. Toki kesän sijaan täällä on ollut semmoinen 10 asteen pintaan kohoava välikausikeli koko kesän, mutta kesäloma yhtä kaikki. Paluu arkeen koitti nyt siis meidänkin koulukkaille. Heillähän on ollut erikoispitkä loma, koska Suomessa koulut loppuivat aikaisemmin ja täällä vastaavasti alkavat myöhemmin elokuussa.
Kolmikymppiseksi Suomen käytännöllisellä moreenimaaperällä astioita helisemättömään kuivauskaappiin asetelleena, elo maanjäristysalueella tuntuu tietysti eksoottiselta. Talo tärisee muutaman sekunnin ajan ja kukkaruukkujen voi nähdä sheikkavan.
Olen islantilaisen puolison kanssa todennut, että Islannissa ja Suomessa ihmiset suhtautuvat hyvin eri tavalla vanhoihin kotiseutuihinsa. Tyypillisesti suomalainen kuvaa vanhaa kotipaikkakuntaansa tyyliin: ”Ei siellä mitään ole. Ei ikinä takaisin! Heti vaan pois, kun pääsee!” tai naureskelee vahingoniloisesti joillekin nähtävyyksille, joita on yritetty brändätä turistivetonauloiksi.
-Äiti, mikset laittanut meitä Ruotsiin kouluun, niin olisin heti ymmärtänyt kaiken?
Eh, nähtävästi meidän kantasuomalaisten kohtalona on koko elämämme kuunnella, miten Ruotsi on aina parempi. Hieman marmatin puolisolle tuollaisesta imperialisesta viikinkiotteesta, mutta annoin olla ja keskityimme ”njuta av livet” siellä Åhlensin kattoterassilla Mujin kahvilassa, joka on muuten kiva näköalaterde Tukholman ylle.
Islannissa pääsiäiseen ei kuulu samalla lailla pienet suklaiset yllätysmunat, kuten Suomessa, vaan pääsiäissunnuntaina avataan paaaaljon isompi suklaamuna, jonka sisältä löytyy karkkia ja kryptinen mietelause. Ja noita isoja munia syövät siis lapset ja aikuiset.
-Onko tuo nyt niitä venäläisten koneita? Lapsi kysyi. Vaikka ensimmäinen reaktioni oli „höpsö, ei tietenkään“, jäi kysymyksestä hieman surullinen olo. Vaikka itselle ei sellainen käynyt mielessä, tajusin lapsen työstävän alitajuisesti sotauutisointia.
Voiton puolella sentään ollaan, kun nämä ulkosuomalaislapset ovat jo kokeilleet näin montaa suomalaista talvilajia. Ja nyt kylmän päivän päätteeksi nuorinkin pyytää päästä saunaan!